Muutama viikko sitten innostuin suunnittelemaan kesälomareissua. Sveitsi on mukava lomakohde, ja varsin kohtuuhintainen majoituskin olisi luvassa. Sveitsin ongelmana on lentolippujen hinta: Oikestaan vain Geneveen ja Zürichiin myydään lentoja. Meidän perheelle lennot maksavat noin tonnin.
Mutta eihän reissun tarvitse Sveitsiin mennä: Esimerkiksi Saksan Müncheniin lentää halvemmalla, eikä siitä ajele junalla kuin muutaman tunnin Sveitsin puolelle.
Ja sitten on autovaihtoehto: Yksityisautoilun luvatusta maasta Saksasta voisi varmasti vuokrata menopelin jolla suunnata Sveitsiin. Mutta entä jos haluaisikin vuokrata sähköauton? Mitä vaihtoehtoja silloin on?
Hyvin nopeasti selviää parikin asiaa: Oikeastaan ainoat vaihtoehdot ovat Tesla Model S ja Nissan Leaf. BMW:n i3 tai Volkkarin e-Golf loistavat poissaolollaan Euroopan vuokrafirmoissa. Toinen yllättävä asia on Teslan hinta: Sen saa jopa alle sadalla eurolla päivässä – siis vain muutaman kympin kalliimmalla kuin vaikka Volkswagen Passatin. Ja mikä tärkeintä: Teslan polttoainekulut ovat täysin nolla, eli auton hinta pitkällä matkalla tulee todennäköisesti polttomoottoriautoa edullisemmaksi. Mietityttää, josko Tesla subventoisi vuokrahintoja, niin edullista sen vuokraaminen on.
Osana Teslan myyntilupausta on sen oma pikalatausverkosto Supercharger. Tarkoitus on, että tämän vuoden lopussa läntisen Euroopan alueella voi ajaa melkein joka puolelle Teslan oman pikalatausverkoston turvin. Eikä lataaminen maksa mitään. Jo tällä hetkellä voi taittaa matkan Genevestä Saksan läpi Hollantiin tai pyöriä eteläisessä Norjassa.
Lupaus on selkeä, mutta sen voima paljastui lomareissua suunnitellessa: Model S Münchenistä alle, ja Superchargerin turvin pystyisi huoletta ajamaan suunnitellut etapit. Ei huolta pikalatauksen maksukorteista, laturien löydettävyydestä tai paljoa muustakaan. Koko kantama-asiaa ei tarvitse miettiä lainkaan, kun reissu on suunnilleen pikalatausverkoston alueella.
Entä jos alla olisi vaikkapa BMW i3, jota haluaisi ajaa ilman bensaa? Missään ei tunnu olevan selkeää Euroopanlaajuista esitystä CCS-pikalatausasemien sijainnista, jotta matkaansa voisi suunnitella valtioiden välillä. Ja jos latausasemia onkin, on niiden hinnoittelu ja käytettävyys villiä. Lisäksi Bemarin lyhyempi kantama edellyttää Teslaa tiheämpää latausverkoa.
Jos olisin Bemarin tai Volkkarin markkinointijohtaja, kehittelisin hyvin nopeasti Teslan Supercharger-verkostoa vastaavan CCS-pikalatausasemien ketjun. Sille voisi ostaa auton myötä ikuisen käyttöoikeuden vaikka tonnilla, parilla; tai sitten kympillä, parilla kuukausittaisen käytön. Aluksi Euroopan pääväylille ja sitten pienemmille urille. Juuri nyt, kun ensimmäiset todelliset täyssähköautot on saatu massatuotantoon, pitäisi myös infrastruktuurin niiden ympärillä kehittyä paljon nopeammin, jotta auton ostajat voivat luottaa muuhunkin kuin kotona tai työpaikalla tehtävään lataukseen.
Yleinen harhaluulo on, että Suomestakin monessa kauppakeskuksessa löytyvät ns. hitaat Schuko-pistokkeella varustetut latauspisteet olisivat edellytys sähköautoilulle. Todellisuudessa tarvetta tulee olemaan juuri kaupunkien välisille pitkän matkan pikalataukselle – kaupunkien sisäiseen liikkumiseen kotilataus riittää mainiosti.