Volkswagen Center lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää kattaa CCS-latausaseman. Tätä asemaa on kuitenkin turha etsiä useimmista latausasemakartoista. Sinänsä yksityisellä autoliikkeellä toki on oikeus olla suuremmin huutelematta omasta asemastaan ja keskittyä asiakkaidensa palvelemiseen.
Olet suunnitellut automatkaa jo pitkään. Edessä on pitkä rupeama, yli tuhat kilometriä erilaisia teitä, kaupunkeja ja maaseutua. Pitkä matka pitää suunnitella huolellisesti, sillä sen ajaminen ei ole ihan yksinkertaista.
Keskeistä matkalla on auton tankkaus, ilman bensaa matkanteko loppuu. Tämä ei ole ihan helppoa, sillä huoltamoita kyllä on muutama, mutta kukaan ei oikein tiedä missä. Niipä Google avuksi, äkkiä löytyy kolmesta viiteen erilaista nettipalvelua jotka kertovat missä tankata. Jokainen kertoo vähän eri paikkoja ja eri saatavuustietoja, joten jokainen pysähdys tulee miettiä etukäteen.
Lisäksi tiedät, että paikallisia pieniä firmoja jakelee polttoaineita, mutta näistä huoltoasemista ei kerrota missään. Siis missään. Tieto näistä huoltamoista tuntuu kulkevan suusta suuhun, meilistä meiliin, piilossa valtavirrasta. Joissain maissa, esimerkiksi Sveitsissä, on myös olemassa yksityisiä ihmisiä, joilta voi ostaa kotoa polttoaineita, mutta näistä on sovittava tapauskohtaisesti.
Huoltoaseman löytäminen ei vielä riitä. Voi olla, että bensapumppu on päällä vain arkisin tai päiväsaikaan. Viikonloppuna vaikkapa vain muutaman tunnin lauantaina. Tämäkin pitää tiedostaa ja suunnitella etukäteen.
Matka alkaa, kaikki sujuu hyvin! Mutta on aika tankata. Etukäteen tarkasti tiedusteltu osoite lyödään navigaattoriin ja lopulta pieni, parkkitaksamittarin näköinen bensapumppu löytyy. Onneksi paikka oli tarkkaan tutkittu etukäteen, tästä olisi voinut ajaa pimeässä helposti ohi.
Mutta huoltoaseman löytäminen ei riitä. Pumpun pitää olla vapaana. Aina joskus joku sähköautoilija parkkeeraa autonsa bensapumpun eteen ja estää siten tankkaamisen. Eivät sähköautoilijat sitä ilkeyttään tee, mutta ajattelemattomuuttaan.
Tällä kertaa kävi hyvin, tankkauspaikka on vapaana. Nyt pitäisi saada sitä bensaa. Ensin pitää tarkistaa, että bensapumpun pistooli sopii autoon – markkinoilla on kahdenlaisia bensapistooleja, ja niistä vain toinen käy.
Sitten mietään bensan maksaminen: Mikään luottokortti tai käteinen raha ei käy, eikä rahastajia ole, mutta onneksi olit selvittänyt tämänkin etukäteen ja tilannut tarvittavan RFID-maksukortin ajoissa. Vilauttamalla korttia laite hyväksyy sinut asiakkaaksi ja käynnistää pumpun.
On totuuden hetki: toimiiko bensapumppu? Tämä ei ole itsestäänselvyys. Kyllä! Menovettä virtaa tankkiin, ja taas voidaan matkata sille seuraavalle huoltoasemalle jonka sijainti ja kaikki ominaisuudet ja maksutiedot on tarkkaan selvitetty etukäteen – muutenhan auto jäisi tankkaamatta ja matka pysähtyisi siihen. Jäljellä oleva bensa kun ei riittäisi välttämättä seuraavalle huoltikselle.
Eihän se näin ole…
Tämä tarina on fiktiota, mielikuvituksen tuotetta. Ajatuskin huoltoaseman näin perusteellisesta etsimiseltä tuntuu absurdilta. Mutta tarina kuvastaa hyvin pitkänmatkan sähköautoilijan maailmaa pahimmillaan. Latausinfraa on vähän ja siitä tiedotetaan miten sattuu. Lisäksi laitteiden maksullisuus ja maksutavat vaihtelevat, puhumattakaan tekniikasta joka vaihtelee.
Latausinfran maksujärjestelmät pitää saada yhdenmukaistettua. Ei vain Suomessa, vaan Euroopan tasolla. Ei voi olla niin, että automatkalla Saksasta Italiaan tarvitaan useita erilaisia latauskortteja, vain koska matkan varrella sattuu olemaan muutamia eri valtioita ja muutamia eri sähköyhtiöitä.
Latausasemien sijainnit ovat edelleen osittain hämärän peitossa, sillä lopulta kenelläkään ei tunnu olevan intressiä todella kerätä ja ylläpitää latausasemakarttaa. Siitä on vaikeaa tehdä bisnestä eikä latausasemaoperaattori halua kertoa kilpailijoidensa latausasemista. Kuitenkin pikalatausverkosto on ehdottoman kriittinen sähköautoilijalle ja niiden yleistymiselle.
Erityisen vastenmielistä on se, että vain Tesla Motors tuntuu tajuavan tilanteen, ja onkin hyvää vauhtia valloittamassa koko Eurooppaa näennäisen ilmaisella SuperCharger-pikalatausverkostollaan. Kohta ollaan tilanteessa, jossa etumatka on kasvanut liikaa, ja kärsijänä on eurooppalainen autoteollisuus ja siten koko Euroopan kansantalous. Tesla Model 3:n hinta ja kantama yhdistettynä oikeasti toimivaan pikalatausverkostoon tulee olemaan lyömätön myyntivaltti.