Tämä on usein kuultu toive. Ja niin ymmärrettävä. Kukapa ei haluaisi käyttäjän näkevän samanlaista sisältöä selaimesta ja päätelaitteesta riippumatta.
Mutta tämä ei ole aivan koko totuus asiasta.
Kun aikakausilehti painetaan paperille, pyrkii koneenkäyttäjä tekemään jokaisesta painopinnasta tismalleen toisensa toisinnon. Paperin laatu, ilmankosteus ja moni muu asia on vakioitu jotta lopputulos olisi tasalaatuinen.
Nettisivua varten tarvittava HTML-koodi ladataan jokaiselle laitteelle erikseen. Tästä selaimen ohjelmakoodi työstää jokaisen pikselin tietokoneella tai tablet-laitteessa. Tai kännykässä.
Aikakausilehden painoksen ensimmäinen ja viimeinen numero ovat samanlaisia. Nettisivun sisältö voi elää jopa käyttäjäkohtaisesti. Eri selaimet tekevät samasta tekstistä hieman erilaista kirjainta, samoin eri käyttöjärjestelmät. Eri näyttökoot asettelevat sisällön hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Eri selainversiot tulkitsevat tyylitiedostoja ja skriptejä yksilöllisesti. Jopa eri näyttötekniikat toistavat värejä hieman eri suuntiin.
Nettisivu on tuomittu näyttämään erilaisilta eri päätelaitteilla.
Haluatko nopeutta ja yhtenäisyytä? Vai ehkä tyylikkyyttä?
Eniten sivun erilaisuuteen eri laitteissa vaikuttaa selain. Eri laitteille on eri selaimia muutamilla eri versioilla. Tunnetuimmista selaimista Chrome ja Firefox osaavat päivittää itse itsensä – niinpä ne ovat usein käyttöjärjestelmästä riippumatta tuoreita.
Mutta Microsoftin Internet Explorer (IE) ei osaa. Moni käyttäjä haluaisi päivittää tämän selaimen tai luopua siitä, mutta työnantaja kieltää tämän. Niinpä webin tekijän taakkana ottaa kantaa vanhoihin IE-selaimiin.
Vanha Internet Explorer ei osaa netin uusimpia temppuja. Ne temput mitkä se osaa, se tekee hitaasti. Nykyään nopeus on valttia. Googlen tutkimusten mukaan jo muutaman sekunnin viive sivunlatauksessa karkottaa käyttäjiä merkittävissä määrin. Verkkokauppaostokset jäävät tekemättä ja yhteydenottolomake täyttämättä. Sivunlataus sisältää jokaisen pyynnön selaimelta internettiin, tarvittavien kuvien, tekstin ja koodien latauksen ja niiden piirtämisen käyttäjän näytölle.
Seuraa suuri tuska “Sama nettisivu kaikilla selaimilla” -linjaajalle: Sivu voidaan tehdä nopeaksi ja hyvännäköiseksi moderneilla tekniikoilla: hylätään yhteensopivuus vanhan IE:n kanssa. Tai sitten voidaan käyttää vanhoja, hyväksi havaittuja tekniikoita jolloin sivu kyllä toimii kaikilla selaimilla kivasti, mutta visuaalisuus kärsii.
Joudutaan siis tekemään kompromissi: Käyttökelpoinen taaksepäin yhteensopivuus. Ammattilaiset kutsuvat tätä usein termillä fallback. Tällöin hyväksytään se, että sivu näyttää vanhemmilla selaimilla heikommalta, mutta se on silti asiakkaan brändin mukainen ja täysin käytettävä.
Samaa sisältöä mobiiliin
Fallback-tekniikoihin törmätään myös mobiilipuolella: Miten pitäisi toimia tilanteessa, jossa käyttäjälle annetaan mahdollisuus hiiren kakkosnäppäimellä laukaista jokin toiminto? Kosketusnäytöissä kun ei ole kakkosnäppäintä mitä klikata. Pitää keksiä toinen tapa toimia.
Taskulaitteet ja tabletit ovat räjäyttäneet näyttökokojen skaalan uusiin ulottuvuuksiin. Olemme tilanteessa, jossa saman sivun tulisi toimia kolmen tuuman näytöltä kolmeenkymmeneen tuumaan. Responsive-, eli mukautuvat esitystekniikat viimeistään muokkaavat web-sivun erilaiseksi eri päätelaitteissa.
On aika luopua ideaalista jossa sivu näyttää kaikilla käyttäjiltä samalta. On aika astua webbiin jossa kaikki käyttäjät saavat hyvän, mutta yksilöllisen käyttökokemuksen.
Tuntuuko asia vaikealta? Voin luvata, että se ei lopulta ole sitä. Kysy rohkeasti lisää!