Kirjoitan artikkeleita myös Partio-lehteen. Näistä jutuista ei makseta, mutta niiden aihepiiri on usein mielenkiintoinen ja partio on hyvä harrastus.
Kirjoitin ja kuvasin alkutalvesta 2013 jutun retkeilijän vesihuollosta. Malliksi pääsi oma tytär ja aihepiiriin kuuluvan vedensuodattimen lainasi kuvauksia varten maahantuoja.
Puhdas juomavesi on retkeilijän elinehto
Taskukäyttöinen vedensuodatin auttaa retkeilijää puhdistamaan juomavetensä. Mutta miksi vettä suodatetaan, ja mitä muita keinoja vedenpuhdistamiseen on?
Melkein kaiken tarpeellisen voi metsään kantaa mukanaan, mutta yksi pitää löytää paikan päältä: Juomavesi. Varsinkin jos retkellä yövytään, muuttuu kaiken tarvittavan veden mukana kantaminen vaikeaksi.
Mutta voiko järven tai puron vettä juoda?
- Suurin uhka juomakelposuudelle ovat tauteja aiheuttavat mikrobit, eli virukset ja bakteerit, Sari Mitikka Suomen ympäristökeskukselta (SYKE) kertoo.
SYKE luokittelee pintavesien laadun viisiportaisella asteikolla. Melkein kaikki Lapin vesistöt ja Keski-Suomen suuret järvet kuuluvat luokituksen kärkikaksikkoon. Mitä kauempana teollisuudesta tai maatiloilta ollaan tai mitä suurempien vesien äärellä liikutaan, sitä todennäköisemmin vesi on juomakelpoista sellaisenaan.
Puhdas luonnonvesi näyttää ja maistuu hyvältä
Juomakelpoisuuden puolesta puhuu veden hyvä maku, kirkkaus ja hajuttomuus ja puroissa myös kirkkaana näkyvä pohjakivikko. Kokeneet Lapinkävijät juovatkin yleisesti purojen vesiä suoraan sen kummemmin niitä puhdistamatta.
SYKE:ltä kuitenkin erikseen muistutetaan että mikään luonnonvesi ei ole täydellä varmuudella juomakelpoista, eli lähtökohtaisesti juotava vesi tulisi keittää tai suodattaa, varsinkin jos käyttää luonnonvettä pidempään leiriytymisen yhteydessä.
Veden myrkyllisyyttä ei yleensä tarvitse pelätä, eikä veden sameus sinänsä ei ole vaarallista, mutta näkyvät epäpuhtaudet vaikeuttavat usein mikrobien poistoa. Samea vesi tukkii suodattimet ennen aikojaan ja estää UV-valoa etenemästä vedessä.
Veden laatu Suomessa on yleisesti parantunut viime vuosikymmeninä. Varsinkin 1970- ja 1980-luvulla tehdyt toimet vesistöjen kunnon parantamiseksi näkyvät nykyvesissä.
Puhdistaminen ei sovi kiireiselle retkeilijälle
Retkeilijän vedenkäsittelykeinoja on pääasiassa neljä ja ne kaikki tähtäävät mikrobien poistamiseen: Keittäminen, suodattaminen, UV-käsittely ja kemiallinen käsittely. Myrkkyjä, kuten öljyä mikään suodatin ei poista.
Ehkä tutuin keino puhdistaa pintavesi on keittää se. Ruoanlaiton yhteydessä melkeinpä kaikki vesi tuleekin keitettyä joka tapauksessa. Pieni kiehautus ei kuitenkaan riitä, vaan kiehumisen on jatkuttava kymmenisen minuuttia. Kaiken juomaveden keitto varsinkin kesähelteillä vie huomattavasti polttoainetta ja on hidasta. Lisäksi kuuman veden jäähdyttely juotavaksi vie aikansa.
Suodattaminen toiminta perustuu tyypillisesti hyvin pieniin huokosiin, jotka päästävät veden läpi mutta estävät mikrobien kulun. Veden virtaus suodattimen läpi toteutetaan joko käsikäyttöisellä pumpulla tai lappo-ilmiöön eli painovoimaan perustuen. Lappo-suodattimet ovat tyypillisesti hitaampia, mutta suodattimen voi jättää vaikkapa puun oksaan kiinnitettynä toimimaan itsekseen. Toisaalta markkinoille on viimeaikoina tullut todella nopeita, pari litraa minuutissa tekeviä suodattimia.
Mitä enemmän vettä suodattaa, sitä suurempi määrä huokosia tukkeutuu ja lopulta suodatin pitää vaihtaa. Valmistajat antavatkin laitteilleen ohjeellisia suodatusmääräarvoja. Suodattimet ovat yleisesti luotettavia, mutta melko kalliita ja hitaita.
UV-käsittely on mikrobien poiston tuoreinta tekniikkaa. Siinä veteen ohjataan UV-valoa, joka tappaa mikrobit. Tällainen puhdistaja toimii paristoilla. Koska liikkuvia osia ei ole, on laite toimintavarma, mutta kerralla käsiteltävä vesimäärä on vähäinen.
Armeijan käyneille tutuin vedenpuhdistustapa on veteen liuotettava tabletti. Tällöin veden mikrobit tapetaan kemiallisesti. Puhdistustabletit ovat helppokäyttöisiä ja melko edullisiakin. Kuten lappo-suodattimissakin, veden puhdistaminen ei vaadi mitään työtä vaan vesi puhdistuu itsekseen. Varjopuolena on hitaus, puhdistusaika voi olla jopa kaksi tuntia. Lisäksi jotkin tabletit aiheuttavat veteen huonoa sivumakua.
Kainalo: Patrick Degerman ja vesihuolto Amazonilla ja Antarktiksella.
Seikkailija Patrick “Pata” Degerman on ehtinyt koluta Suomen eräimaiden lisäksi maailman eksoottisimmat paikat Amazonin alueesta Etelämantereen lumikentille. Ääriolosuhteissa toimiva vesihuolto on turvallisen toiminnan perusedellytys.
Patan kohteissa vettä on ollut runsaasti saatavissa. Viidakossa on puroja ja napa-alueilla lunta on joka puolella. Juomaveden tuotannossa on kuitenkin omat haasteensa.
- Etelämantereella juomaveden sulatukseen käytetiin 2-4 tuntia päivässä, Pata kertoo.
Arktisesta lumesta voi sulattaa erittäin puhdasta juomavettä, joten vettä ei tarvitse erikseen suodattaa. Vedensulatuksen haasteet liittyvätkin enemmän kattilan ja kannen käyttöön. Pata kertookin poranneensa sulatuskattilan kanteen pienen reiän, mistä on työnnetty normaali paistilämpömittari veteen. Lämpö ei pääse karkaamaan kun kansi on koko ajan kiinni ja mittaria seuraamalla polttoainetta ei tule tuhlattua keittämiseen kun pelkkä sulattaminen riittää.
Borneon sademetsien vesissä sen sijaan elää hyvin inhottavia pieneliöitä, jotka voivat tuoda mukanaan elinikäisiä sairauksia. Vettä pumpattiinkin suodattimen läpi pari tuntia päivässä.
- 2000 -luvun alussa vedenpuhdistimia oli aika vähän markkinoilla, nyt tilanne on parempi, Pata muistelee.
Sademetsäoloissa vedensuodatuksen suuri ongelma liittyy luotettavuuteen: voiko suodattimen läpi mennyttä vettä varmasti juoda? Pata kertookin suodattaneensa veden joskus pariinkin kertaan ja lisänneensä perään vielä puhdistustabletin.
Pata tuo esille myös vedenpuhdistuksen psykologisen puolen: Pitkillä retkikunnilla veden hyvä maku ja kirkkaus on moraalia nostava tekijä ja sen puolesta kannattaa nähdä vaivaa. Samea ja pahanmakuinen vesi alkaa vähitellen kaivertamaan, vaikka tietäisikin sen olevan juomakelpoista.
Kainalo: HSY Vedenpuhdistus
Siinä missä retkeilijä puhdistaa muutamia litroja vettä vuorokautta kohden, on meininki HSY:n Helsingin vedenpuhdistamolla toinen. Muutaman rivitalon kokoinen laite suodattaa Päijänteestä pumpattua vettä Helsingin ja pääkaupunkiseudun tarpeisiin. Esimerkiksi tammikuussa vettä pumpattiin vesijohtoverkkoon joka päivä noin 260 000 kuutiota, mikä vastaa kahta ja puolta Eduskuntataloa tilavuudeltaan.
HSY:n vedenpuhdistuslinjan perusidea on kuitenkin pääpiirteiltään sama kuin retkeilijän vedenpuhdistuksessa: Vesi suodatetaan epäpuhtauksista ja desinfioidaan mikrobeista. Lopuksi veden kemiallista koostumusta hieman muokataan, jotta veden säilyvyys paranee ja vesijohtoverkko pysyisi kunnossa eikä siellä mahdollisesti jo olevat epäpuhtaudet pääsisi pilaamaan vettä.
Vielä vuosia sitten eläinkuntakin oli valjastetettu Helsingin veden laadunvalvontaan. Puhdasvesialtaassa ui kala, jonka vointia seuraamalla voitiin tehdä päätelmiä veden laadusta.
- Ainakaan seitsemään vuoteen meillä ei ole kaloja ollut, kertoo Kirsi Hiillos HSY:ltä.
Kiitokset:
IBEX Sports Oy, Mikko Lamminpää (Retki-lehti), Evermade Oy