Sähköautomarkkina on alkanut vähitellen piristyä myös Suomessa. Nissan Leaf on valitettavasti ainoa järkevä täyssähköauto ostettavaksi Suomessa tällä hetkellä. Vain sille on olemassa muutama pikalatausasema Helsingin lähiseuduilla, kuten Hyvinkäällä ja Lohjalla. Tämä mahdollistaa kohtuullisesti matkanteon muutaman sadan kilometrin säteellä Helsingistä.
Muualla Suomessa asuville tilanne on vaikeampi: vain Oulussa on yksi pikalatausasema, mutta siitä on iloa vain Oulun alueella autoaan ulkoiluttavalle. Auton kantama ei yletä lähellekkään Lahtea, missä seuraava pikalatausasema on. Oulusta etelään autoileva on siis sidottu hitaisiin yön-yli latauksiin.
Sähköyhtiöt perustivat joulukuun alussa Liikennevirta Oy:n yhteiseksi latausasemaoperaattoriksi. Perimmäisenä tarkoituksena lienee yhtenäisen laskutuskäytännön luominen, sillä tällä hetkellä latausasematoimijoita on moneen lähtöön ja melkein kaikki lataus on ilmaista.
Latauksen ilmaisuus on tällä hetkellä sekä imagon kannalta hyvä asia, että realiteettien sanelema pakko. Yhtenäistä latausmaksujärjestelmää ei ole, ja toisaalta autonsa lataajia on niin vähän, että lataajilta ei voida periä todellisia kustannuksia kalliiden pikalatausjärjestelmien perustamisesta ja ylläpidosta. Latausaseman kuluista varsinaisen tuotteen – sähkön – osuus on häviävän pieni.
Mustana hevosena kisassa on Tesla Motors, jonka Model S on jo rantautunut Suomeen. Auton käytettävyys ilman Supercharger -latausasema on heikko, sillä julkisia autoon sopivia latauspisteitä ei Suomessa käytännössä ole. Tavallisesta 250 voltin liittymästä auton lataus vie yli vuorokauden. Ainoa realistinen vaihtoehto ladata Model S:ää tien päällä ovat ne samat ChaDeMo -latauslaitteet, joita Nissan Leafkin käyttää. Tällainen lataus vaatii Teslan oman sovitinyksikön ostoa. Model-S:n lataus melkein täyteen kestää reilun tunnin, joskin tällä voidaan saavuttaa jopa 400 kilometrin ajomatka.
Mikä Teslaa sitten houkuttelee Suomessa? Viiden miljoonan kansasta ei löydy montaa, joilla olisi mahdollisuus ostaa tai liisata sadan tuhannen euron autoa.
Selityksiä on oikeastaan kaksi: Venäjä ja markkinaosuuksien jako. Suuren naapurimaan suurta kaupunkia Pietaria voitaisiin lähestyä ja palvella Suomesta. Niin muutkin autonvalmistajat tekevät. Ei siis tarvitse olla suurikaan ennustaja veikatessan, että Superchargerit tulevat ensin E18-tien varteen, Haminan ja Porvoon seutuville sekä Helsingin länsipuolelle. Vastaavasti nelos- ja kolmostiet Helsingistä pohjoiseen ovat vahvoja ehdokkaita. Näin Nissankin tekee ABC-ketjun kanssa.
Pidemmän aikavälin tulevaisuudensuunnitelmat ovat toinen selitys, sillä juuri nyt on käynnissä syntyvien sähköautomarkkinoiden markkinaosuusjako. Yksikään valmistaja ei tällä hetkellä tee voittoa sähköautoilla, mutta teknologia kehittyy nopeasti. Autoalalla viisikin vuotta on lyhyt aika. Ilmiset ovat lopulta yllättävän asiakasuskollisia. Nissan Leafin ostaja ostaa seuravaksi autokseen suurella todennäköisyydella Nissanin.
Teslan Elon Musk on hyvin selkein sanakääntein luvannut Model X:n seuraajaksi “kohtuuhintaisen” (ehkä 40 000 dollaria) sähköauton, jolla on kantamaa vähintään 200 mailia. Tämä voisi tulla ehkä 2016 tai 2017. Tällainen malli uppoaa hyvin Supercharger-latauksen ja Model S:n kyllästämään maaperään.
Tänä vuonna pitäisi kuitenkin saada uutisia latausasemista. Volkswagen tuo E-Up -autonsa, ja ehkäpä BMW antaa jonkin aikataulun i3-mallin Suomenvalloitukselle. Samoin Volkkarin e-Golf on jo julkaistu. Näissä kaikissa on uusi Combo2 -pikalatausliitin, joka ei toimi yhteen Nissan Leafin ChaDeMo -latausliitännän kanssa. Combo2 on tuplasti tehokkaampi laturi ChaDeMoon nähden, eli sen käytettävyys varsinkin tulevaisuuden isojen ajoakkujen kanssa on parempi. Tällä hetkellä maassa ei ole ainuttakaan Combo2-latausasemaa, Euroopassakin niitä on vain muutama
Mielenkiintoisia aikoja.