Sinne jäi auto, Sixt-autovuokraamon paikalle.
Kolme päivää Tesla Model S:ää on takana. Ensimmäisen päivän tunnelmat ja sitä seuranneen kahden ajopäivän kokemukset on kirjoitettu, joten on aika pohtia arviota autosta.
Onhan se kallis…
Model S:n keskeinen ominaisuus on sen hinta. Auto on todella kallis, koeajossa olleella varustelulla sen hinta on ehkä 110 – 130 000 euroa. Toisaalta Model S:n käyttökustannukset jäävät murto-osaan polttomoottorivastineisiinsa nähden, koska sähkö voimanlähteenä on oleellisesti bensaa tai dieseliä halvempaa. Muut kustannukset, kuten vakuutukset ja huollot, eivät ole tiedossa mutta oletettavasti ne ovat pienemmät kuin GT-luokan polttomoottoriautoissa.
Teslan näkemys Ipanapa-ryhmän Napakympit-albumista on hieman erikoinen.
Esimerkiksi Porsche Panamera plug-in -hybridi on kalliimpi kuin Model S, mutta osuu tehojensa osalta Model S 85:n kanssa samalle hehtaarille. Tehokkaampi P85-mallin Model S menee Panameran ohi tehossa ja varsinkin väännössä.
Jaguar XF:n hintahaitari alkaa Model S:n edullisemmalta puolelta, mutta myös tehot jäävät Teslasta.
….mutta hienosti ajettava…
Model S on ehdottomasti hieno insinöörityön taidonnäyte. Sähkömoottorin teho ja vääntö ovat luonteeltaan niin välittömiä, että ajettavuuden takia kaasupolkimen liikettä ei voida suoraan ohjata moottoriin. Muuten renkaat sutisivat heti pedaalia painettaessa ja toisaalta moottorijarrutus löisi vetävät pyörät lukkoon kun polkimen nostaisi takaisin ylös.
Juuri tässä Tesla loistaa. Moottorinohjauksen yhdistäminen painavan auton hyvin toteutettuun alustaan ja luistonestoon on parasta Model ässää. Ajokokemus ja moottorin suunnattoman voiman hallinta on ehkä täydellisintä mitä millään nelipyöräisellä voidaan saavuttaa – jos ollaan samaa mieltä siitä että moottorin tärinät ja pärinät eivät kuulu hyvään ajokokemukseen.
Lopputuloksena syntyy GT, joka henkii sivistynyttä ja eleganttia voimaa. Model S ei siis ole urheiluauto sanan tarkimmassa merkityksessä, vaan herrasmiesten vaunu. Hyvin vauhdikas sellainen.
…mutta ne yksityiskohdat!
Välillä Model S:ää ajaessa tuntuu siltä, että autoa on suunnitellut kaksi insinööriryhmää: auton liikutteluun eli ajamiseen keskittynyt ja sitten se toinen, joka on miettinyt auton sisustan, viihdejärjestelmän ja hallintalaitteiden toteutuksen. Valitettavasti tämä jälkimmäinen porukka ei ole onnistunut niin hyvin kuin ensimmäinen.
Tavaratilan matkustamosta sulkeva läppä on hankala. Sitä ei saa kokonaan pois tieltä oikein mitenkään. Jos se unohtuu auki, se heikentää entisestään kuskin näkymää taaksepäin eikä takapenkkiläinen voi sitä sulkea koska suljettu takaluukku on tiellä.
Lopputuloksena on syntynyt muun muassa rungon sisään painuvat ovenkahvat ja varsin suuri kosketusnäytöllinen keskikonsoli, jolla auton toimintoja hallintaan. Autoalan konkareille keskikonsoli lienee uutta ja ilmeellistä, mutta webbi- ja digimedia-puolella leipänsä tienaava näkee siinä jopa vanhahtavia piirteitä. Kosketusnäytön hitaus ja latenssi (eli lagi) on silmiinpistävää, kun vertailukohtana on vaikkapa Applen iPad. Toisaalta jos vertaa vaikkapa Nissan Leafin kosketusnäyttöön, on Teslan tuote valtavasti hienompi.
Auton hallintasofta kärsii myös hieman keskeneräisyydestä. Varsinkin Bluetooth-yhteyksiä varten auto piti buutata, eli ratin molempia rullavalitsimia painaa samanaikaisesti hetken aikaa.
Perän kromattujen somistelistojen sisällä olevan valon pleksi kerää kosteutta. Keskustelufoorumeista päätellen muutkin Model S -kuskit ovat huomanneet saman.
Sähköiset ovenkahvat ovat hienot, mutta hieman epäilen niiden käytettävyyttä ja luotettavuutta pitkällä aikavälillä. Onkohan niiden merkitys aerodynamiikan kannalta kaiken tämän arvoinen? Takaluukun matkustamosta erottava kansi on lähinnä vitsi verrattuna vaikkapa Skoda Fabian mainioon rullamekanismiin ja ovien sulkeutumisääni (rämps!) eroaa melkoisesti hienostuneista lasahduksista, mitä Mersun ja Audin edustusmallit tekevät.
Auton valtavan koon lasken myös miinukseksi. Esimerkillisesti toteutetun sähköisen ajon joustavuus ja pehmeys on parhaimmillaan kaupunkiajossa, jossa valitettavasti suuri koko on heikoimmillaan. Kääntösäde ja kätevyys häviävät Nissan Leafille selvästi.
Kaiken kaikkiaan auton sisusta ja hallinta toimii ja tekee tehtävänsä, mutta ne eivät ole autosta jonka hinta on yli 100 000 euroa. Ennemminkin hintalapuksi sopisi jotain 50-60 kiloeuron tietämiltä.
Lopuksi
Tesla Model S on auto, joka raivaa tietä ja avaa uria monella eri tapaa. Model S on kuljettajalle tehty, esimerkillisen hienosti toimiva Auto, isolla aalla. Sitä ei tule arvioida sisätilojen viimeistelyn tai tavaratilan kannen käytettävyyden pohjalta. Nämä asiat Elon Musk laittaa varmasti kuntoon jatkossa.
Jos minulla olisi sata tonnia ylimääräistä, ostaisinko sillä Teslan? Tuskinpa. Entä jos jokin auto pitäisi ostaa sadalla tonnilla? Silloin valinta olisi ehdottomasti Model S, hintaluokassaan se antaa mainion vastineen rahalle.
Neljänsadan kilometrin kantama on täysin riittävä, enää muutama pikalatauspiste Etelä-Suomeen niin paketti on valmis. Tällä hetkellä pikalatauspisteiden puute on maininnan arvoinen ongelma.
Koskaan aikaisemmin ventovieras ihminen ei ole tullut keskustelemaan autostani, kun astun siitä ulos. Koskaan aikaisemmin ventovieras ei ole kurkistellut sisään, kun vieressä on kokoelma Mersun kalliimman pään autoja kilpailemassa huomiosta. Model S:n vaikutus on kova, jopa hämmentävä.
Jos olisin minkä tahansa muun autovalmistajan leivissä, olisin huolissani työpaikkani puolesta. Tesla on todella vahva tekijä premium-luokassa, ja muutaman vuoden kuluessa myös keskiluokassa. Toivoisin todella, että oma työnantajani suhtautuisi tähän vakavasti ja kykenisi uudistumaan.