Sähköromun vei viimeiselle matkalleen uudenkarhea sähköauto. Nissanin NV200:n sähköautoversio on suunniteltu kaupunkien jakeluliikennettä silmällä pitäen.
Nissanin eNV-200 on tärkeä auto. Se on Mersun Viton ohella ainoa saatavilla oleva sähköpakettiauto, mutta Mersusta poiketen eNV-200:n voi ladata pikalatauksella. Mahdollisuus nopeaan 20-30 minuutin lataukseen on ainakin minulle aivan keskeistä, eikä sähköautoa ilman pikalatausta kannata edes harkita.
Auton keulilla on sekä ChaDeMo-pikalataus että hitaan latauksen liitin. Japanilaisissa autoissa Eurooppalaiset standardit loistavat poissaolollaan.
eNV-200:sta pyörittäessä lähin mieleen tullut verrokki ei yllättäen ollutkaan Leaf, vaan Volkswagenin e-Golf. Näissä molemmissa autoissa voimalinja on niin onnistunut, että autoa ei enää tarvitse arvioida sähköautona, vaan tavallisena menopelinä, jossa nyt sattuu olemaan sähkömoottori bensan tai dieselin tilalla.
Vaikka tuohan sähköisyys etuja. Hiljaisuus, ajon pehmeys nykivässä kaupunkiliikenteessä, akuston madaltama painopiste, mainio kiihtyvyys ja vääntö ovat kaikki juurikin sähköauton etuja polttomoottoreihin nähden.
Sivuikkunat ovat pienet ja korkealla. Takapenkin pienille matkustajille tämä oli ongelma, ulos ei hänyt muuten kuin etuikkunasta.
Nissanin eNV-200 jakaa paljon Leafin tekniikkaa. Kuitenkin vaihteisto on optimoitu kaupunkiajoon siten, että auton huippunopeus on hieman pienempi mutta vääntö ja kiihtyvyys parempi kuin Leafillä. Samoin akuston lämmönhallintaa on parannettu, se on kytketty ilmavirralla osaksi auton ilmastointia ja lämmitystä. Akuston lämmönhallinta parantaa akuston pikalatauksensietoa ja äärilämpötilojen sietoa.
Jakeluliikenteessä kuskit vaihtuvat, joten Nissan on halunnut madaltaa käyttökynnystä tekemällä vaihdevalitsimesta klassisen. Nissan on tuonyt e-Golfista tutun sivuttaisliikkeen regeneratiivista jarrutusta valitsemaan, ja tämä onkin huomattava parannus Leafiin verrattuna.
Jakeluautokäytössä sähköautolle löytyy euromääräisiä etuja: Sen polttainekulut ovat olemattomat bensaan tai dieseliin verrattuna. Lisäksi Nissanin tietojen mukaan sen huoltokulut ovat jopa 40% pienemmät kuin vastaavan diesel-version. Niinpä jos vain 170 km NEDC -kantama riittää (eli tosielämässä ehkä 120 km), on sähköpakettiauto todella harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
eNV-200:sta oli koeajossa Evalia-versio. Kyseessä on viidelle hengelle rekisteröity versio pakettiautosta, eli kuljettajan taakse oli tuotu penkkirivi. Kyseinen Evalia onkin tilavuudeltaan suurin saatavilla oleva sähkökäyttöinen henkilöauto ja Tesla Model S:n ohella ainoa todella mukavasti viisi henkeä matkatavaroineen siirtävä menopeli.
Latausliittimen avausluukku on valaisematon ja todella hankalassa paikassa kojelaudan pohjassa. Onneksi latausliittimen saa auki myös avaimenperästä. Jostain syystä luukkua ei voi avata suoraan auton keulalta. Myös Tesla on päätynyt samanlaiseen ratkaisuun, kun taas Volkswagen sallii latausluukun avaamisen suoraan luukkua painamalla.
Parkkipaikalla eNV-200 vie saman verran tilaa kuin mikä tahansa perheauto. Liukuovet ovat hieman raskaat avata, mutta ahtaissa tiloissa lyömättömät.
Perheautokäyttöä ajatellen eNV-200 on siinä mielessä relevantti vaihtoehto, että se on akun kantamaltaan ja vajaan 40 000 euron hintaluokaltaan Nissan Leafin tai Volkswagen e-Golfin kanssa samalla hehtaarilla. Myös tuleva BMW i3 osunee samaan sarjaan.
Tästä joukosta valinnan voi siis hinnan sijaan tehdä puhtaasti ominaisuuksien perusteella. Pikkuautoon tottuneelle pakettiauto tuntuu suhteettoman suurelta, mutta toisaalta eNV-200:n kääntösäde ja raide- ja akseliväli ovat suunnilleen samat kuin millä tahansa henkilöautolla.
eNV-200 vaikuttaa kaikinpuolin hyvältä pakettiautolta. On mukava huomata, että Leafin tekniikkaa on kyetty kehittämään eteenpäin, eikä vain kopioimaan sellaisenaan. Pakettiautoksi se on pieni, moneen kuljetustarpeeseen tarvittaneen isompaa autoa. Toisaalta Euroopan suurten kaupunkien jakeluliikenteessä äänettömän eNV-200:n voisi kuvitella olevan juuri omiaan.