Kaikkien sähköautojen isä, äiti ja kummipoika saapui keväisenä sateisena iltana kotiovelle toimitettuna. Valitettavasti akku oli aivan tyhjänä, joten todelliset ajorundit pääsi ottamaan vasta seuraavana päivänä. Siis kokonainen yö odottamista!
Tesla Model S. Sähköautoja yhtään tuntevalle ei tarvitse muuta sanoa, kun mielikuva holtittomalla hinnalla, suorituskyvyllä ja kantamalla varustetusta käytännöllisestä, kauniista ja laadukkaasta sähköautosta on syntynyt otsalohkoon.
Ja nyt sen akku on täynnä, ratti nenän edessä ja kolme pitkää päivää sähköisen superautoilun parissa voi alkaa.
Ihan ensin ladataan lapset takapenkille ja matkataan päiväkotiin. Mielikuva ensimmäisistä on valmis. Varmasti ensimmäinen kerta ikinä kun Tesla vie lapsia juuri tähän päiväkotiin. Varmasti ensimmäinen kerta kun Teslassa kuunnellaan Ipanapaa. Eka kerta kun Teslan keskikonsolista koitetaan saada Pikkukakkonen esille (ei muuten onnistunut, tästä lisää myöhemmin).
Sitten töihin. Hymy herkässä, jopa Hakamäentien ruuhkassa.
Jos sähköautot ovat jänniä, on Tesla Model S suorastaan erikoisjännä auto. Tarkat tekniset tiedot löytyvät googlaamalla, mutta oikean käsityksen saa tästä:
- Se on iso ja painava: pituutta on viisi metriä, peilien kohdalta leveyttä yli kaksi metriä ja painoa yli kaksi tonnia. Painosta tosin puolet on akustoa. Auto on viidelle rekisteröity.
- Se on todella tehokas: Kiihtyvyys nollasta sataan 5.6 sekuntia (tällä karvalakkimallilla). Vääntöä niin paljon ettei lopu kesken. Ja mikä tärkeintä, paras vääntöalue alkaa nollasta eikä vaihteiden vaihtoa ole.
- Sitä on todella kiva ajaa: Erittäin matala painopiste, 50:50 -painojakauma, kuski suunnilleen akselien keskellä, takaveto.
- Se kulkee pitkälle: Sillä on sarjavalmisteisten sähköautojen pisin NEDC-luokiteltu ajomatka yhdellä latauksella, n. 500 kilometriä.
Ensimmäisenä ajopäivänä auto palveli työnantajan tarpeita. Yhtiömme kesäpäivän yllätysohjelmana oli sähköautoilua; olinhan itse päässyt määrittelemään päivän kulun. Toinen porukka ajoi Teslalla, toinen Nissan Leafillä. Leaf on vähän niinkuin Toyota Corolla: Ei herätä erityisen suuria tunteita mutta vie ihmisiä luotettavasti pisteestä A, pisteeseen B.
Ajokohteena oli Pornaisissa oleva Mil-Safarit, jossa päästiin huristelemaan diesel-polttoaineen voimin, sekä suomalais- että neuvostovalmisteisellä maastokuorma-autoilla.
Nissan Leaf pikalatauksessa Vantaalla. Taustalla näkyvää Tesla Model S:ää ei pysty Nissanin hyödyntämästä ChaDeMo -latausasemasta lataamaan, mutta akut kestivät koko päivän rullaukset.
Päivä oli onnistunut ja mukava. Autoilullisesta näkökulmasta hienoa oli sekin että Leafiä ja Teslaa pääsi ajamaan peräkkäin, mikä antaa hieman näkökulmaa. Esimerkiksi kaupunkiajossa Leaf on parempi siitä yksinkertaisesta syystä, että se on pienempi. Valtamerilaiva Model S ei taivu mutkissa aikä mahdu koloista siinä missä pienempi Leaf.
Illan päätteeksi ajoin auton naapurin voimavirtaliittimen äärelle. Omassa talossa ei kolmivaiheliitintä ole. Oli aika liittää auto kantaverkkoon ja antaa akuston täyttyä yön aikana.
Ensimmäinen päivä Teslaa takana. Mikä fiilis? No hieno! Auto on upea insinöörityön taidonnäyte, jota on juhlallista siirtää valtateillä kaupunkien välillä. Sen hienoin piirre on ajettavuus: Mikään muu nelipyöräinen ei ole antanut sitä elegantin voiman tunnetta kuin Tesla Model S. Kaasupoljinta puskiessa auto kiihdyttää äänettömästi, eleettömästi ja tärinättömästi ikäänkuin voimaa olisi alumiinisten peltien alla määrättömästi reservissä, mutta sitä jaellaan vain sivistyneissä mitoissa.
Mutta edes Model S ei ole täydellinen auto, siinäkin on puutteensa. Näistä huomisen kakkospäivän postauksessa lisää.