Keskinopeaa latausta, mutta ruokaa ei saanut koko kylästä latauksen aikana! Neukichen am Grossvenediger, Itävalta.
Aikaisemmin kerroin tekemästämme kolmen päivän automatkasta Saksaan ja Itävaltaan. Mitä opittiin?
Reissu tehtiin alusta loppuun autoilun ehdoilla, mikä näkyi kilometreissä ja tunneissa: autoilemaan lähdettiin hetkeksi jopa aikaisin aamulla ennen hotellin aamupalan alkamista, kolmannen päivän aamupala puolestaan syötiin vasta pikalatauksen yhteydessä hotellillla – jotta saataisiin enemmän aikaa autoilulle.
Auto toimi mainiosti. Tesla Model S on ajettavuudeltaan juuri niin mainio, kuin niin moni netin blogi (tämä mukaan luettuna) hehkuttaa. Ajoin Aichstettenin ohi kesällä diesel-Mersulla ja kokemus Tesla Model S P85:llä 200 km/h nopeudessa oli todella hyvällä tavalla erilainen.
Auto myös herättää huomiota ja ajatuksia, jokaisella latauspaikalla. Pikalatauspaikoilla pääsimme jopa poseeraamaan Itävaltalaisrouvan kanssa, jonka puoliso otti meistä kuvaa auto taustalla. Salzburgissa pikalatausaseman hotellin omistaja osoittautui innokkaaksi Tesla-mieheksi ja parkkiksella autoa kuvailtiin ja tuijoteltiin. Vakiokysymys oli, että miten pitkälle yhdellä latauksella pääsee.
Akuston jäljellä oleva ajomatka
Teslasta saadaan irti muutama eri lukuarvo, joiden pohjalta kuski voi arvailla todellista jäljellä olevaa ajomatkaa. Mittaristossa näytetään paras arvaus, “Rated range” jonka pitäisi olla oppivaa sorttia kuskin ajotapojen mukaan.
Miksi auton arvioitu ajomatka meni niin pahasti pieleen matkalla Lienzistä Salzburgiin että matkalla piti pysähtyä tunniksi työmaan laidalle? Tätä kysymystä ehdittiin pohtimaan hartaudella sen tunnin aikana, jona betonimyllyn kolmivaihevirta syötti Teslaa.
Myöhemmin kävi ilmi, että auton keskimääräinen kulutus reissullamme oli noin 23 kWh sadalla kilometrillä. Kuitenkin tuolla etapilla moottoritiellä kohti Salzburgia kulutus oli jatkuvasti lähellä 30 kWh/100 km, siis oleellisesti enemmän. Ajonopeus ei tätä selitä, joten missä vika? Kartoista selvisi, että matka on lähes kokonaan ylämäkeä. Aikaisemmin olimme oppineet, että alpeilla ylämäkiä todella on, mutta ne harvoin ovat 10-20 kilometriä pidempiä – tämän jälkeen kun tullaan joko vuoren toista puolta alas tai jatketaan matkaa vuoren rinteen mukaisesti.
Sähköauton latauspiste lienee toimivaa viherpesua mille tahansa yhteisölle, mutta hidas 3,6 kW lataus on käyttökelvottoman hidas. Ja kylmä toimimaton asema täysin turha. Innsbruck, Itävalta.
Salzburgia kohti kulkeva moottoritie A10 kulkee kuitenkin pohjoiseen pitkin laaksonpohjaa, jatkuvaa loivaa ylämäkeä. Tämä jos mikä vie virtaa. Mikään ylämäki ei kuitenkaan ole ikuinen ja loppumatkasta päästiinkin huomattavasti pienemmilä tehoilla eteenpäin.
Laskimme myöhemmin, että akku olisi ehkä sittenkin voinut nipin-napin riittää perille Salzburgiin, mutta kabiinissa olisi istunut pari varsin hermostunutta ihmistä.
Teslan keskeinen ongelma tällaisessa paikassa onkin korkeusdatan puuttuminen. Pimeässä ei ole mitään keinoa tietää mennäänkö pitkää jatkuvaa ylämäkeä vai onko auto ehkä rikki jostain. Tesla voisikin tuoda navigaattoriinsa korkeusprofiilin, tieto kun kuitenkin Googlella asuu.
Tai mikä vielä parempaa: Jäljellä olevan matkan arvaus voisi perustua navigaattorissa olevan reitin korkeusprofiilin, nopeusrajoitusten ja aikaisemman ajokäytöksen pohjalta laskettuun kulutukseen. Kaikki tieto tätä varten olisi, joten miksi sitä ei hyödynnetä?
Tesla on markkinoiden ainoa auto, jonka voi kytkeä suoraan punaiseen 3x16A -standardiliittimeen. Miksi kaikkia sähköautoja ei voi?
Muista ongelmista pisti silmään nettiyhteys joka on surkean hidas, ja se vaikeuttaa välistä navigaattorin käyttöä. Liekö Tesla tehnyt hitaat sopimukset Euroopan operaattoreiden kanssa?
Teslassa ei ole offline -karttojen mahdollisuutta, vaan kaikki ladataan Googlelta lennossa. Pidimmekin mukana Nokian kännykää offline-kartoilla, mikä helpotti huomattavasti suunnittelua. Webbiselaimenkin käyttäminen on moderneihin tablet-laitteisiin tottuneelle tuskaa.
Jopa FM-radio on heikoin autossa kokemani. Se täräytää paitsi jatkuvasti virhettä kännykästä, myös toistaa taajuutensa heikosti.
Ratin takana mittariston paikalla on näyttö, joista kuski pystyy arvioimaan energiankulutusta ja lataustehoa, sekä näkee navigaattorin mukavan selkesti. Keskikonsolin näyttö kertoo selvästi risteykset, mutta mittarinäyttö ei, miksi? Käytännössä meillä matkustajanpaikkalainen antoi risteyksissä ajo-ohjeita jotta kuski pystyi keskittymään vain autoon.
Supercharger hyvä – muu enintään keskinkertaista
Millä tahansa sähköautolla ajettaessa pikalataus on pitkillä matkoilla kaiken keskiössä. Ilman pikalatausta pitkiä matkoja ei tehdä. Tesla Model S:n akku vie kyllä autoa parhaimmillaan todella pitkälle, mutta viimekädessä sekin on riippuvainen omasta pikalatauksestaan, eli Supercharger-verkostaan.
Supercharger on hieno keksintö. Toisin kuin Chademo tai CCS -laturit, on yhtä asemaa kohti usein 4-8 latauspaikkaa. Niinpä voikin olla luottavaisin mielin että vähintään yksi vapaa ja toimiva latausliitin löytyy. Hidas lataus on ihan ok, jos todella on aikaa odotella huoltamoilla, kylillä ja kaupungeissa tai jos lataus tarjotaan yön yli majapaikassa.
Supercharger on häkellyttävän nopea. Jos aamulla pääsee aloittamaan täydellä latingilla, on vielä puolen tuhannen kilometrin päivämatkoilla sen käytettävyys on samalla tasolla kuin vastaavan ajomatkan tekeminen polttomoottorilla, sillä pitäähän kuskinkin välilä pitää taukoa.
Me olimme matkalla perehtymässä sähköisen ajon sudenkuoppiin ja toimivuuteen, eli epämukavuudet olivat osa matkantekoa. Vaikkapa lasten kanssa matkustaessa suunnittelisin reittini kuitenkin tasan Superchargerien kautta meneväksi, muut lataukset jättäisin hätävaraksi.
Tesla Model S soveltuu pitkille matkoille hyvin. Muutkin sähköautot soveltuisivat, mutta pikalatauksen saatavuus muille menopeleille on aina vähän niin ja näin.
Lopuksi
Reissu oli todella hieno! Betonimyllyepisodi teki siitä ehkä vielä hienomman, sillä se toi matkaan pientä seikkailua. Sähköautolla meneminen on mukavaa, mutta sen epävarmuus on aivan eri tasolla polttomoottoreihin nähden. Juuri tämä hivenen kasvanut haaste on se kiinnostavin puoli sähköautolussa. Ehkäpä ensimmäiset autolijat sata vuotta sitten kokivat samanlaisia tuntemuksia kuin sähköautoilijat nyt.
Ja onhan Tesla Model S P85:ssä tyyliä enemmän kuin monessa muussa autossa yhteensä.